Pyöräillen
Aina ei pyöräilyni ole kuntoilua tai ajatuksena saada liikuntapisteitä kellooni. Tai pöpelikössä painamista niin kuin kirjoittelin täällä. Välillä se on vain mukavaa tekemistä ja raikkaasta ilmasta nauttimista. Ne hetket, kun teen näitä pyöräilyreissuja yleensä pysähtelen ja jään valokuvaamaan jotain kaunista. Tällä kertaa löysin auringonkukkapellon ja sää oli mitä mainioin. Kuvat kertovatkin kuinka kaunista oli. Reitin varrella oli myös viljapelto, jota jäin kuvaamaan. Kohta onkin kylvö aika, joten ennätin onneksi saamaan kameralle. Kohta on syksy ja päästään kuvamaan hieman erilaisessa säässä.
Valokuvaus
Esikoiseni pitää myös kuvaamisesta ja hän sai juuri uuden puhelimen, jolla kuvaaminen onnistuu paremmin ja laadukkaammin. Hän myös editoi erilaisia videoita ja on erittäin näppärä siinä.
Omistin järjestelmäkameran, jonka onnistuin myymään juuri ennen kuin ajatus valokuvauksesta harrastuksena tuli mieleeni. Harmittelen tätä myymistä kovasti, mutta tosiaan toivelistalle on saada lahjaksi uusi kamera. Joskus saattaisi olla järkevää miettiä hetki, ennen kuin laittaa tavarat kiertoon.
Onko minulla aikaa?
Ennen ajattelin, että minulla ei ole aikaa olla ja tehdä tämmöisiä asioita. Nyt olen ymmärtänyt, että olen suorittanut tätä elämää ja kodin pitäminen tietyssä järjestyksessä, vei suurimman osan ajastani. Ajattelin myös, että en ole ansainnut omaa aikaa, joka on oikeasti todella väärin. Pikkuhiljaa lasten kasvaessa, ajatusten selkeytyessä, kun keliakia saatiin tasapainoon ja sitä myötä terveyden parantuessa huomasin, että olen ansainnut hetkiä itsekseni. Saan ja voin harrastaa, tehdä omia juttuja, jotka saavat minut onnelliseksi. En myöskään tarvitse kelloa kertomaan olenko liikkunut riittävästi, voin liikkua ilman kelloa ja se silti lasketaan. Minulla on lupa myös levätä, jättää koti mullin mallin ja katsoa hömppää telkkarista.
Onnea on unelmoida
Oppia elämään elämäänsä juuri sellaisena, kuin itse ajattelee sen olevan. Itse tiedät mikä sinut tekee onnelliseksi, joten seuraa sitä. Unelmoi pieniä, unelmoi suuria. Vain sillä on väliä, että ne ovat sinun unelmiasi. Minun unelmani koostuvat esimerkiksi opiskelusta, olen huomannut, että päästyäni ammattikorkeakouluun on itsetuntoni kasvanut ja uskon itseeni. Uskon, että opin ja osaan.
Kirja suositus
Minun unelmani on vaurastua, jotta saan tehdä niitä asioita mitä haluan. Kirjoittaa kirjan, keskittyä itseeni ja perheeseeni, pitää huolta itsestäni. Karita Tykkä kirjoitti kirjan Hyvä elämä, jonka kuuntelin äänikirjana noin vuosi sitten. Se oli herättävä kirja itselleni. Ymmärsin, että suoritan elämää ja sitten tulikin pysähdys. Paloin loppuun ja siitä onneksi lähti toipumisen tie ja nykyään voin paremmin kuin koskaan. Rakastan itseäni ja etsin asioita joita rakastan tehdä itsekseni sekä perheen kanssa.
Suurin unelmaniko?
Unelmoin myös, että saisin ystävän kenen kanssa tehdä asioita kahdestaan tai vaikka pienellä porukalla, joka kokisi minut hyvänä tyyppinä, vaikka olen suorasanainen ja joskus nukun niin huonosti, niin että joudun perumaan sovitut menot. Silloin mielestäni muutaman tunnin unien jälkeen, en ole oma itseni. En jaksa enkä nauti siitä tilanteesta. Kumpi siis olisi parempi?
Unelmoin myös omakotitalosta rauhallisessa paikassa. Minulla on itseasiassa valtavasti unelmia, joita ennen ei ollut. Elin vain päivän kerrallaan. Toki teen niin edelleen, mutta osaan katsoa myös eteenpäin ja suunnitella tulevaa.
Herättääkö kauniit kuvat sinussa tunteita? Pidätkö kuvaamisesta? Herättääkö kirjoitus mieleesi omat unelmasi?
Jos tykkäsit jaa tästä ja anna sydän postaukselle!