Syysloman minimatka Tampereelle

Tampere on vakiintunut meidän lomakohteeksemme jo useamman kerran. Lähden sinne yleensä lasten kanssa itsekseni. Etäisyys on sopiva, kun ajaminen ei ole miellyttävintä hommaa itselleni. Sekä sieltä löytyy paljon tekemistä ja myös gluteenitonta syötävää. Lomalla on mukava päästä hetkeksi pois etätyö, etäkoulu ja muuten vain kotona etäilystä, joten otimme hotellitarjouksesta hyödyn irti.  

Syysloman minimatka 

Matka ei ole liian pitkä joten reissuun voi lähteä jo aamutuimaan. Lähdin siis aamusella lasten kanssa hyvän suunnitelman saattelemana matkaan. Lomapäiviä ei itselläni ollut, kuin muutama, joten lyhyt matka vaatii aikataulutusta. Muuten menisi hieman härväilyksi ja säntäilisin edes takaisin osaamatta päättää mihin menemme. En tiedä kyllä onko tämä nyt ollut sulavasti toteutettu reissu, mutta ainakin tuli askelia kiitettävästi.

Ohjelma päivä 1

Museokeskus Vapriikki, josta löytyy tekemistä ja katsomista kaikenlaista. Lisää voit lukea täältä.  

• Vierailumme aloitimme Suomen Pelimuseossa, jossa pääsimme kokeilemaan kaikenlaisia vanhoja pelejä. Kaikki omille lapsille tietysti uutta ja ihmeellistä. Itselleni herätti nostalgisia tunteita eli miten meinasi hermo mennä, kun läpi ei pääse tai että sisarus tulee pilaamaan pelin. Ah, nuo muistot. 
• Sulavasti jatkoimme luonnontieteelliseen museoon, jossa oli paljon erilaista nähtävää. Erityisesti lapsia innosti tietovisat, kuinka hyvin osaavat jo asioita eläimistä.  
• Suomen Jääkiekkomuseossa löytyi pelipaitoja ja pokaaleja ihailtavaksi. Laukaisusimulaattori jäi nyt kokeilematta, koska jonoa oli jo kertynyt ja nälkä kurni vatsassa ja nähtävää oli vielä jäljellä. Lupasin kuopukselle, että seuraavalla kerralla syömme ensin ja varmasti pääset kokeilemaan. Onneksi hän pääsi maalivahti simulaattoria kokeilemaan. 
• Kivimuseo oli esikoisen ehdoton suosikki ja onhan se oikeasti mahtavaa, mitä kaikkea kiviä ja mineraaleja meillä maailmassa on. Uskomattoman kaunista. 
• Lokakuussa päättyvä näyttely Apinat-kädellisten tarina, ehdittiin käydä läpi, jonka jälkeen siirryimme vielä kurkkaamaan alakerran näyttelyn Tampere liekeissä. 
• Yllätyksenä itselleni tuli, kuinka paljon nähtävää Vapriikissa oli ja aikataulutus tältä osin meni kyllä pahasti mönkään. Kannattaa siis varata reilusti aikaa ja evästäkin, jos ette jää siellä olevaan ravintolaan syömään.  

Lounas 

Aikataulun pettäessä, lounaskin meni myöhäiselle. Menimme siis Cafe kattoon syömään, joka on täysin gluteeniton ravintola. Meille keliaakikoille ihana asia. Maidotonkin onnistui hyvin, vaikka jouduttiin jättämään osa täytteistä sivuun. Suosittelen ja lisätietoja löydät täältä heidän sivuiltaan. Sen verran oli nälkä, että jäi valokuvat ottamatta…

Hotelli 

Majoituspaikaksi valikoitui Hotelli Ilves, vakituisen Airbnb asunnon ollessa varattuna. Saimme huoneen erittäin korkealta ja hississä oleminen oli lasten mielestä hyvinkin hauskaa.  Huone oli siisti ja tyylikäs sisustus. Kaiken kruunasi kauniit näkymät.

Aamupala oli gluteenittoman ja maidottoman näkökulmasta erittäin hyvä. Hyvin merkitty, joka on tärkeä asia allergia/ruokavalio asiakkaalle. Tarjolla oli paljon erilaisia leipiä ja muuta syötävää. Lasten kanssa on jo helppo käydä aamupalalla, kun käydään ensin yhdessä läpi, mitä kukakin saa syödä ja sitten saa hakea mitä haluaa. 

Pysäköinti hotellissa oli parkkihallissa, joka oli todella kapea ja iltasella jo erittäin täynnä. Pysäköinti on myös erillismaksullista, joka on 24 €/ vrk, tämä kannattaa huomioida, jotta ei tule lisäkustannukset yllätyksenä.

Iltasella

Iltasella kävimme vielä Tohlopin valopolulla, joka on tunnelmoitu metsäpolku. Vaikka ei ollut pilkkopimeää, oli siellä silti kaunista ja ajatuksena toimi oikein hyvin. Ihmisiä ei ollut liiaksi ja jono eteni jouhevasti. Valokuvaus ei onnistunut, mutta sinne kannattaa mennäkin paikan päälle. Tämä vuoden osalta aikataulut löydä täältä. 

Ohjelma päivä 2

Aamupalan jälkeen oli hyödynnettävä kylpyamme, joka on harvinaisuus. Sitten vain oltiin ja möllötettiin, niin kuin lomalla kuuluu.

• Hotellihuoneen luovutus ja lähdimme kohti työväenmuseo Werstasta, jossa oli erilaisia maksuttomia näyttelyitä. Ysärinäyttely herätti taas muistoja mieleen. Katsokaapa nyt tuo kuva, kuka muistaa Kinder munista tulleet lelut, kestäviä eikä pelkkää muovikrääsää. 
• Sitten kuopuksen iloksi menimme vakoilumuseoon, jossa hauskinta oli keskellä menevä pimeä sokkelo. Kuopus kovasti yritti kassakaapin koodia selvittää, mutta se jäi nyt mysteeriksi. Tämä museo oli maksullinen.
• Auto parkkihallista ja kohti poliisimuseota, joka sijaitsee Hervannassa. Lapset saivat tehtävä vihkon, joihin vastaamalla ja palauttamalla sai palkinnon. Museon paras osa oli kuopukselle poliisiauto, jonka sisälle pääsi, sekä poliisin uniformu. Hänen unelma-ammattinsa on poliisi, joten voitte kuvitella innokkuuden.