Keliakia
Kerroinkin aikaisemmin miten minulla todettiin keliakia ja miten oma vahva mielipiteeni säästi minut turhalta leikkaukselta. Voit lukea siitä täältä.
Kuten tuo keliakia postaus, myöskään tämä ei kaunistele oireita tai saamaani hoitoa tai palvelua erilaisissa ravintoloissa. Toivon, että ihmiset pitävät puolensa ja vaativat hoitoa, jos annettu hoito ei auta. Olet oireidesi ja elämäsi paras asiantuntija, ja hoitohenkilöstö kuuntelee kyllä. Kannattaa aihetta lähestyä niin, ettet anna omaa diagnoosia, vaan kerrot mitä tutkimuksia toivot ja perustelet ne oireisiisi tukeutuen. Aavan sivuilta löytyy artikkeli minkälaisia oireita Keliakia saattaa aiheuttaa.
Toki jos taloudellisesti on mahdollista, niin kannattaa harkita käykö ottamassa tutkimuksia myös yksityisesti ja se saattaa olla sitten julkisen puolen hoidolle peruste, jos sieltä jotain löytyy.
En anna diagnooseja enkä neuvo mitä kannattaa tehdä. Kerron vain mitä itse tein ja vaadin, jotta saisin tarvitsemani avun oireisiini.
Ensikohtaaminen diagnoosin kanssa
Diagnoosi oli itselleni valtava järkytys. En ollut koskaan aikaisemmin kuullut sairaudesta ja ravitsemusterapeutin käynnin jälkeen ajattelin, että elämäni huolettomuus on ohi. Itkin paljon, siis todella paljon tätä diagnoosia, koska se oli silloin vielä niin ”uusi” sairaus, eikä tuotteita ollut yhtä paljon kuin nykyään saatavilla.
Tein (nyt jälkikäteen ajateltuna) elämäni parhaimman päätöksen, kun päätin, että syön 14 vrk eli 2 viikkoa normaalia ruokaa ja syön niitä kaikkia, joita ajattelen että jäisin kaipaamaan. Kyllä, minulla oli tietty päivämäärä, jolloin aloittaisin 100% gluteenittomuuden. Tämä on auttanut minua hyväksymään sairauden ja sen tuomat haasteet. Sain tehdä luopumista, koska oireet eivät olisi kadonneet kuitenkaan sinä aikana. Tuon päivämäärän jälkeen en ole gluteeniin koskenut, toki altistunut vahingossa. Tein tämän saman lapselleni kanssa, jolla todettiin Keliakia. Häneltä se löydettiin siten, että vaadin laboratoriokokeita perinnöllisten tekijöiden, vatsantoiminnan ongelmien sekä huonon hemoglobiinin vuoksi. Lääkäri ei nähnyt perusteita, mutta koska olin yksityisellä maksava asiakas ne kokeet otettiin. Siellä löydettiin keliakia. Kävimme vielä erikoislääkärillä varmistamassa, että tähystystä ei tarvitse tehdä ja saimme diagnoosista lääkärintodistuksen Kelaa sekä koulua varten. Alle 16 vuotiaalla on oikeus saada Keliakian vuoksi vammaistukea. Lisää voit lukea täältä keliakialiiton sivuilta. Lapseni on ajoittain kiittänyt minua siitä ja muistellut mitä sai vielä maistaa diagnoosin saatuaan. Kyllä varmistin lääkäriltä, että aion näin toimia lapseni kohdalla ja mikä olisi tuo päivämäärä. Koulussa toki aloitimme heti gluteenittoman ruokavalion, koska se vaati minulta useita käyntejä koulussa keskustelemassa, kuinka toimitaan ja mitä saa syödä. Opettajien kanssa yhteistyö sujui hyvin ja he viestein ja soittamalla varmistelivat mitä saa syödä, jos olivat vaikka retkellä.
Tätäkään en suosittele, vaan kerron miten me teimme.
Keliakian kanssa eläminen
Elämme oikeastaan hyvinkin normaalia elämää. Olemme jakaneet keittiön kahtia eli ruokapöydässä ja keittiössä on gluteeniton puoli ja tavallinen puoli. Näin leivät ja hiutaleet eivät vahingossa aiheuta kontaminaatiota. Meillä on omat voirasiat sekä laatikko tavallisille tuotteille, jotta ei oteta vahingossa niitä tavallisia.
Teemme tämän hetkisestä hintatasosta huolimatta kaikille samaa ruokaa. Joskus hampurilaisia tai hodareita tehdessä ostamme myös tavallisia sämpylöitä. On vain paljon helpompaa tehdä kaikille sopivaa, kuin tehdä 3 erilaista ruokaa. Ruoka on maistuvaa ja ravitsevaa, ei siis tarvitse pelätä, että kaikki maistuisi riisikakulle.
Ulkona syöminen
Grilliruoka ei ole meille vaihtoehto tai on paljon paikkoja, joihin emme voi mennä syömään. Parisuhdeaikaa olisi mukava viettää illallisen merkeissä, mutta yksi ja sama ravintola alkaa vähän jo kyllästyttämään. Olen ehkä liian varovainen enkä mene, jos en ole kuullut positiivista palautetta ravintolasta. Tähänkin toki on poikkeuksia ja ravintolan sivutkin kertovat hyvin, miten hyvin gluteenittomuudesta tiedetään. Ihan menua katsomalla, saa selville onko ruokavaliot mainittu. Kun jaksaa nähdä sen vaivan, on se jo positiivinen merkki ravintolasta. Tähän yritän itseni saada rohkaistumaan, että käymme kokeilemassa erilaisia paikkoja, kysymällä ja varmistamalla pääsee yleensä jo todella pitkälle.
Hotelleissa on vaihtelevuutta, mutta yleensä pyydettäessä saan muutakin leipää, kuin ikuiset pussissa olevat kamalan makuiset paahtoleivät tai ikuiset kuivat mauttomat riisikakut. Annan jokaisen vierailukerran jälkeen palautetta, jos on runsaasti tai liian vähän valikoimaa. Toki suosittelen aina varmistamaan tarjoilijalta, koska niitä saatetaan hinnan vuoksi pitää takana, eikä laiteta suoraan tarjolle.
No entä ne muut haasteet?
Vatsan toiminta on elämäni tärkein asia. Kyllä, kannattaa lukea aiheesta, koska suolisto on ihmisen yksi tärkeimmistä asioista ja siitä kannattaa pitää huolta. Jos vatsa ei toimi, on huono olla. Jos vatsa toimii liian vilkkaasti on mietittävä mihin menet ja missä on vessa sekä tietysti kauanko sinne menee ajaa. Näistä suunnitelmista on tullut osa elämääni, enkä oikeastaan koe sitä raskaana. Se on vain osa matkaa. Tässä on pakko ajatella positiivisesti, koska minulla on toimiva suolisto, vaikka se on vähän huonommassa kunnossa, kuin täysin terve.
Ikuinen raudanpuute? Siitä kärsin edelleen, koska en saa pidettyä sitä, koska en pysty syömään rautaa jatkuvasti, vaikka olisi pakko. Olen tässä säästänyt, jotta voin mennä tämän alueen spesialistille ja saada tarvitsemani hoidon, jota en julkisella vuosien yrittämisellä ole saanut.
Onko sinulla ruoka-aine rajoituksia tai allergioita, jotka ovat vaikuttaneet elämääsi jollain tavalla? Kerro ihmeessä!
