Keliakia
Olen maininnut aikaisemmin sairastavani keliakiaa. Kerron nyt hieman mikä se on ja miten se minulla todettiin.
Keliakia on autoimmuunisairaus, jossa vehnän, ohran ja rukiin sisältämä valkuaisaine, gluteeni, aiheuttaa ohutsuolen limakalvolla tulehdusreaktion ja suolinukan vaurion. Suolinukan vaurion takia ravintoaineet eivät imeydy elimistöön kunnolla. Keliakian ainoa hoitomuoto on gluteeniton ruokavalio. (Keliakialiitto.fi/keliakia)
Edellinen kuvaus on siis keliakialiiton sivuilta suoraan ja sieltä löytyy tarvittaessa kattavasti lisätietoja. Linkki heidän kotisivuilleen.
Oireet
Keliakiassa monen on vaikea ymmärtää, että edes murusta ei voi edellä mainittujen viljojen osalta mennä vatsaani. Elimistö reagoi heti. Vatsakipu on lamaannuttava ja ainoa asento missä pystyn olemaan, on sohvalla kyljelläni kippurassa. Olen myös todella uupunut usean päivän ajan, ensimmäinen päivä altistumisesta on täysin toimintakyvytön, torkun sohvalla todella väsyneenä ja kipeänä. Kipu jatkuu useimmiten viikon, mutta pystyn muutaman päivän jälkeen jo toimimaan suht normaalisti, mutta en voi lähteä kotoa, koska vessan on oltava lähellä. Pahimmissa tapauksissa vietän koko yön kylppärissä ja se on nk. täysi tyhjennys. Niitä onneksi on harvemmin.
Miten se löydettiin?
Olin toisen lapsen syntymän jälkeen äärettömän väsynyt ja laihduin raskauskilot hurjaa vauhtia. Mietin vain, että onpas kätevää, kun voi syödä mitä vain ja silti laihtuu. Meni useampi vuosi, kun tilanne vatsan kanssa meni siihen, että en kestänyt kipuja enkä päässyt lähtemään kotoa jatkuvan vatsan toiminnan vuoksi.
Ravasin lääkäreiltä toiselle ja aina syy oli naistenvaivoissa tai hormoneissa. Eräs vanhempi mieslääkäri epäili, että se olisi reisityrä. Kirurgin konsultaatiossa vain tokaisin, että ei, minua ei leikata. Tämä ei ole tyrää. (kyllä, sanoin lääkärille, miten asia on, kun olin jo niin väsynyt tilanteeseen.) Menin jälleen kerran päivystykseen jonottamaan ja päästyäni lääkärin luo sanoin, etten poistu tästä tuolista ennen, kuin lähete suoliston tähystykseen on tehty. Lääkäri suostui tähän ja ei mennyt viikkoakaan, kun tuli sairaalasta pyyntö, että ensin tämä liuta laboratoriokokeita. Siellä oli myös keliakia kokeet, jotka olivatkin pilvissä.
Minulla siis on keliakia, tämä oli tosiaan järkytys itselleni, koska lähisuvussa ei ole keliakiaa. Jouduin tähystykseen, koska silloin vielä oli mahdollista saada ruokavaliokorvaus, jos sen olisi tähystyksellä todennut. Tähystys oli elämäni kamalampia kokemuksia ja diagnoosi oli synkkä. Suolistoni vastasi kuivaa kynnettyä peltoa. Ihme siis, että väsytti ja laihduin, kun mikään ei imeydy. Lääkäri sanoi, että nähdään vuoden päästä uudelleen, totesin, että ei tasan nähdä, en tule tänne enää koskaan. Lääkäri nauroi ja sanoi, että eiköhän laboratoriokokeet kerro meille tarvittavan edistymisen parantumisen suhteen.
Jos en itse olisi ollut erittäin jämäkkä vaatimaan hoitoa, en tiedä miten huonossa jamassa olisin? Olisiko tehty turha leikkaus? Jossittelu on turhaa ja olen kiitollinen, että löytyi kuitenkin ajoissa.
Elämä keliakian toteamisen jälkeen
Elämä muuttui rajusti, koska silloin ei vielä ollut näin paljon kaikkea gluteenitonta tarjolla, kuin tänä päivänä. Itkin usein. Leipä oli pahaa ja aiheutti kipuja. Onneksi löytyi pian gluteenittomia kauratuotteita, jotka maistuivat tattaria paremmalta eikä aiheuttaneet kipua. Jouduin jättämään myös maitotuotteita pois ja loput vaihdoin laktoosittomaan. Elämä alkoi vuoden jälkeen maistua taas elämältä. Jaksoin muutakin, kuin pötköttää sohvalla ja itkeä. Silti en ollut kunnossa ja työterveyshoitaja onneksi laittoi lähetteen vitamiinien ja rautavarastojen osalta. Näin todettiin, että vitamiinitasot ovat alhaiset ja ferriittiini todella matala. Ymmärrettävästi, kun ei tiedetä kuinka kauan keliakia minulla on ollut ja aiheuttanut imeytymisongelmia.
Nykyään kaikki gluteenittomasti
Elän tasapainoista elämää ja olen saanut melkein kaikki vitamiinivarastot kohdilleen. Gluteenittomia ruokavaihtoehtoja on valtavasti ja aina tulee uusia. Ulkona ruokailu ravintolassakin on lähtenyt käyntiin ja niistä kirjoittelenkin sitten täällä. Minkälaista palvelua sain ja sainko gluteenitonta turvallisesti. Aika ajoin joudun taistelemaan lasteni koulussa tapahtuvien ruokailujen kanssa, mutta olen mennyt itse paikalle näyttämään miten asia hoidetaan ja ollut ahkerasti yhteydessä. Nyt sujuu suurimman osan ajasta mukavasti ja oireettomasti. Lisää voit käydä lueskelemassa keliakian kanssa elämisestä täältä.
Mielikuva: Ajattele, että on kuuma liesi, joka hehkuu punaisena. Laitat kätesi siihen ja pidät, kunnes tulee paha palovamma. Parantelet sitä viikon verran ja juuri, kun kivut helpottavat, tekisit tämän saman uudelleen? Samantapaiseksi voi kutsua suolistoa ja siihen tulevaa tuhoa, kun syön gluteenia. Miksi siis tekisin itselleni niin? Miksi en pitäisi ääntä ja huolta siitä, että saan syödä turvallisesti?
Itse kaipaan vertaistukea kovasti, koska en tunne ketään, joka sairastaisi keliakiaa ja noudattaisi sitä yhtä tarkasti, kuin minä.
Onko sinulla keliakia ja kaipaatko vertaistukea? Haluatko kysyä, jotain aiheeseen liittyvää? Laita viestiä!